Monet kerrat oon huomannu, et oon löytäny itteni sängyn pohjalta palasina henkisesti. En osaa päästä tästä episodista eteenpäin tai edes ylöspäin...
Satutan ihmisiä ympärilläni, valehtelen, käyttäydyn ku idiootti, juon itteni paskaan kuntoon unohtaakseni oikeen elämän. Monien mahdollisuuksien jälkeen aina pettänyt luottamuksen.
En ihmettele kun ihmiset kaikkoaa ympäriltäni, olen sen ansainnu, mutta olen tyytyväinen niistä harvoista jotka on jäänyt pysyäkseen, ala ja ylämäessä.
Vale on aina parempi kun totuus, on ollut mun ajatusmaailmassa se vaihtoehto, mutta huomannut sen hiljattain vaan satuttavan enemmän. Joten miksi istun tässä ja kirjotan?
Koska haluan ihmisten tietävän, että yritän oikeesti välillä kaikkeni, mutta en osaa päästä tästä oikeesti paremmaks, joten sanon tän taas. Tästä päivästä lähtien KOITAN KAIKKENI että tulisin paremmaksi.
....koko paska taas kuulosti perseestä vedetyltä, mut olkoon nyt noin.
Carpe diem = tartu hetkeen! On osuva otsikko tälle osiolle blogiani. Olen ottanut elämääni sarvista kiinni ja sanonut että minä määrään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti